12.09.2008

Lisätietoja:
lääninsosiaalitarkastaja Kirsi Kaikko, p. 0400 788 267 ja
lääninsosiaalitarkastaja Marita Uusitalo, p. 071 875 2249


Kuntien sosiaalityöntekijätilanne huolestuttava

Itä-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto selvitti osana sosiaali- ja terveysministeriön kyselytutkimusta, kuinka suuri määrä epäpäteviä (eli vailla lain määrittämää kelpoisuutta olevia) sosiaalityöntekijöitä kunnissa työskentelee. Vastausten perusteella on tarkoitus suunnitella valtakunnallisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön yhteistyönä.

Selvitys toteutettiin sähköisenä kyselynä. Siihen vastasi läänin alueella 52 sosiaali-työstä vastaavaa henkilöä, joista yksi useamman kunnan osalta.

Valtaosassa kuntia on sosiaalityöntekijävajetta ja tilanne on huonontunut edellisistä selvityksistä

Selvityksen mukaan 72 prosentissa vastanneista kunnista oli osa tai kaikki työntekijät määräaikaisia tai kunnassa ei ollut sosiaalityöntekijää lainkaan. Viidesosassa vastanneista kunnista (11 kuntaa) ei ollut pätevyysvaatimuksia täyttäviä sosiaalityöntekijöitä lainkaan. Nämä kunnat olivat pieniä, alle 6500 asukkaan kuntia. Sosiaalityöntekijöiden virkoja em. kunnissa oli 1-3/kunta. Pertunmaalla ja Savonrannassa sosiaalityön-tekijän nimikkeellä ei ollut työntekijää.   Jos määräaikaisten ja vakituisten määriä tarkastellaan maakunnittain, kävi ilmi, että Pohjois-Karjalassa on suhteellisesti eniten määräaikaisia sosiaalityöntekijöitä eli noin neljäsosa.

Suurin vaje yhdennetyssä sosiaalityössä
 
Suurin osa Itä-Suomen läänin kuntien sosiaalityöntekijöistä työskentelee joko kokonaan tai pääosan työajastaan lasten ja nuorten palveluissa.  Se sisältää lastensuojelun, lastenvalvojan tehtävät sekä kasvatus- ja perheneuvolatyön. Näissä tehtävissä työskentelevistä määräaikaisista työntekijöistä vain neljäsosa täyttää kelpoisuusehdot.

Pahin tilanne on sosiaalitoimen yhdennetyssä työssä eli keskikokoisten tai pienten kuntien perussosiaalityössä. Näissä tehtävissä olevat työntekijät hoitavat kokonaisvaltaisesti perustason sosiaalityötä niin ikääntyneiden, aikuisväestön kuin lasten, vammaisten, kehitysvammaisten kuin päihdehuollonkin puolella. Viroista vajaa 41 % on täytetty määräaikaisesti ja näistä määräaikaisista työntekijöistä 93,5 % ei täytä kelpoisuusehtoja.

Sosiaalityön osalta tilanne on hyvä vammaispalveluissa, kehitysvammahuollossa ja ikääntyneiden palvelussa, joissa työskentelevistä sosiaalityöntekijöistä joko kaikilla tai lähes kaikilla on sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus.

Tehtävärakenteita, työn sisältöjä ja työn määrää tulee tarkastella uudelleen

Sosiaalityöntekijät ovat korkeimmin koulutettuja sosiaalihuollon ammattilaisia kunnassa. Heidän vastuullaan on mm. vaativa lastensuojelutyö ja asiakaspalvelujen koordinointi. He ovat saaneet yliopistollisen koulutuksen tehtäviinsä, mikä on välttämätöntä, jotta nykyajan yhä vaativampiin asiakastilanteisiin löydetään ratkaisuja. Näitä taitoja he voivat hyödyntää myös muissa sosiaalialan asiantuntijatehtävissä. Kyse on samasta asiasta kuin terveydenhuollossa, jossa lääkärit hakeutuvat pois kuntien terveyskeskuksista.

Ammatillinen työ tarvitsee tukea. Kyselyssä nousi esille, etteivät kaikki vastaajat (jotka olivat pääosin esimiehiä) olleet selvillä sosiaalityöntekijöiden laissa määritellyistä kelpoisuusvaatimuksista. Kuitenkin johdon vastuulla on henkilöstön rekrytointi ja joissakin tapauksissa myös ammatillinen ohjaus.

Tehtävärakenteita ja työn sisältöjä tulee arvioida uudelleen. Tehtäväjaon uudelleen määrittelyssä ovat mukana myös sosiaalialan muut ammattiryhmät kuten amk-sosionomit. Heillä on oma erityisosaamisensa mm. ikäihmisten hoivan ja aikuissosiaalityön alueella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE) yhtenä tavoitteena on palvelujen laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden paraneminen sekä alueellisten erojen vähentyminen. Tämä edellyttää sitä, että kunnissa on riittävästi pätevää henkilöstöä. Tavoitteen toteutumista seurataan ja siihen johtavaa kehittämistyötä tuetaan eri tavoin.

Liitteenä (alla) on läänin sosiaali- ja terveysneuvos Elli Aaltosen raportin pohjalta tekemä tilannearviointi.
 
Selvitys ”Itä-Suomen läänin kuntien sosiaalityöntekijätilanne” on luettavissa ja tulostettavissa Itä-Suomen lääninhallituksen internetsivuilta osoitteesta:

http://www.laaninhallitus.fi/ita/julkaisu/154

Lisätietoja: osastopäällikkö, läänin sosiaali- ja terveysneuvos Elli Aaltonen, p. 071 875 2317, 040 567 5308

Läänin sosiaali- ja terveysneuvos, osastopäällikkö Elli Aaltonen:  
 
MIHIN OVAT KAIKKI SOSIAALITYÖNTEKIJÄT KADONNEET?
 
Läänin sosiaali- ja terveysneuvos Elli Aaltonen kirjoittaa valmistuneen Itä-Suomen läänin sosiaalityöntekijätilanneraportin esipuheessa, että tilanne on kriittinen. Lopputulema kyselystä on se, että valtaosassa Itä-Suomen kunnista eli yli 2/3:ssa osa sosiaalityöntekijöistä tai kaikki työntekijät ovat määräaikaisia tai kunnassa ei ole lainkaan sosiaalityöntekijää. Jopa yli 1/5 eli 20 % kunnista on sellaisia, että kaikki työntekijät ovat määräaikaisia. Vain 28 % eli 14 kuntaa läänin 57 kunnasta vastasi, että kaikki sosiaalityöntekijät ovat vakituisia.

Mihin ovat kaikki sosiaalityöntekijät kadonneet, hän kysyy. Vai koulutetaanko heitä liian vähän? Onko matalapalkkainen kuntien sosiaalityö jo vieroksuttu työpaikka valmistuneille työntekijöille? Onko kuntien sosiaalityö ja sosiaalityön koulutus eriytyneet liian kauaksi toisistaan?

Sosiaalityön koulutukseen tarvitaan lisää käytännön yhteyttä

Elli Aaltonen kaipaa yliopistojen sosiaalityön koulutukselta nykyistä vahvempaa käytännön yhteyttä. Se ei tarkoita hänen mielestään niinkään käytännön opintojen osuuden lisäystä, vaan sitä, miten ammattikäytäntöä käsitellään koulutuksessa. Haaste kohdistuu myös työelämään eli siihen, miten työelämä saadaan nykyistä paremmin sitoutumaan harjoitteluun. Työelämän ja koulutuksen väliin tarvitaan entistä enemmän opetusklinikka-tyyppistä opetusta ja sosiaalityön ja sosiaalialan kehittämisyksikköjä.

Kuntien matalapalkkainen sosiaalityö ei kiinnosta

Sosiaalityön ammatin asema on kunnissa Elli Aaltosen mukaan edelleen marginaalinen. Sosiaalityön ja sosiaalihuollon näkökulma on hukkumassa hoidollisten ja opetuksellisten, jopa teknisten funktioiden alle. Sosiaalityön palkkaus kunnissa on lisäksi matalampi kuin vastaava järjestöjen tai yksityisten palvelujen tuottajien tarjoama palkka. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä pestataan tutkimukseen, kehittämistyöhön ja erilaisiin hankkeisiin. Näissä määräaikaisissa tehtävissä on enemmän myönteisiä ammatillisia haasteita, korkeampi palkka ja parempi synergia kuin kuntien sosiaalityössä. Ongelma on sama kuin terveydenhuollossa. Lääkärit hakeutuvat muualle kuin perusterveydenhuoltoon, kuntien tukkoisiin terveyskeskuksiin.

Sosiaalityön, koulutoimen ja nuorisotoimen yhteistyötä lisää

Kysely osoitti, että suurin osa Itä-Suomen läänin sosiaalityöntekijöistä työskentelee lasten ja nuorten palveluissa. Se on hyvä ja mahdollistaa uuden lastensuojelulain tarkoituksen asiakaslähtöisyydestä ja lapsen edun huomioon ottamisesta entistä kattavammin. Koska pätevistä sosiaalityöntekijöistä on kuitenkin näin suuri pula, se vaikeuttaa Elli Aaltosen näkemyksen mukaan lastensuojelulain mukaista päätöksentekoa kunnissa. Lastensuojelun palvelut ovat Itä-Suomessa laadultaan epätasaisia. Monet lapset ja nuoret lisäksi selviytyisivät ongelmista huolimatta kohtuullisesti, jos he saisivat ajoissa tukea. Monestikaan nuorten syrjäytyminen ei ole välttämättä absoluuttista, vaan hyvällä sosiaalityöllä ja eri toimijoiden yhteistyöllä se voidaan katkaista. Sosiaalitoimen, nuorisotoimen ja koulutoimen yhteistyötä tulisi entisestään lisätä. Ja sosiaalityöntekijöitä tarvitaan panostamaan ennaltaehkäisyyn ja ongelmien varhaiseen tunnistamiseen.