Vammaispalveluasioissa aluehallintovirasto valvoo sosiaalihuoltolain nojalla sekä kunnallisen sosiaaliviranomaisen toimintaa että yksityisiä sosiaalipalveluntuottajia siitä säädetyn valvontalain nojalla. Valvontaa tehdään omasta, yksittäisen kuntalaisen, palvelun tai tukitoimen saajan tai niitä vaille jääneen tai hänen omaisensa, eri järjestöjen tai muun viranomaisen aloitteesta. Valvonta on monessa tapauksessa jälkikäteisvalvontaa. Ennalta ehkäisevää työtä tehdään esimerkiksi koulutustapahtumissa nostamalla esiin hyviä toimintamalleja, hyvin toimivia yhteistyömuotoja, tiedottamalla hallinto-oikeuksien ratkaisuista ja tehdyistä selvityksistä ja tutkimuksista. Vammaissektorille on ominaista vahva etujärjestötoiminta. Myös tätä kanavaa hyväksikäyttäen aluehallintovirasto pystyy välittämään tietoa edellä mainituista asioista ja toisaalta saa tietoa vammaisten elinoloista ja palveluihin ja tukitoimiin liittyvästä problematiikasta.

Valvontaviranomaisena toimivalle aluehallintovirastolle voidaan tehdä valvonnanalaista toimintaa koskeva kantelu (hallintokantelu). Kantelu voi koskea sekä kunnallista että yksityistä toimintaa.
Hallintokantelun tekeminen

Asiakaspalvelusta koulutukseen

Kuntien ohjaus tapahtuu hyvin monenlaisin menetelmin henkilökohtaisista puhelinkontakteista laajoihin koulutusseminaareihin. Ensiksi mainituissa saatetaan käydä läpi hyvinkin tarkkaan yksittäisen asiakkaan vammaisuuteen liittyviä ongelmia ja palvelutarpeita. Jälkimmäisissä taas pyritään tiedottamaan säädösmuutoksista ja muista ajankohtaisista asioista, tehdyistä selvityksistä tai ylipäätään uusista menetelmistä ja suuntauksista. Koulutustapahtumat järjestetään pääosin yhteistyössä vammaisten etujärjestöjen ja vammaisneuvostojen kanssa. Aika ajoin kokoonnutaan myös jonkun tietyn teeman puitteissa, tällaisia ovat esimerkiksi palveluliikenneasiat tai kuulo- ja puhevammaisten tulkkipalveluasiat. Vammaispalvelut ovat hyvin monen toimijatahon työn tuotos. Aluehallintoviraston keskeinen rooli on tällöin saattaa nämä monet toimijat yhteen käyttäjien kanssa joko ratkomaan ilmenneitä ongelmia, ehkäisemään uusien syntyä tai miettimään, miten asioita kehitetään paremmiksi.

Oikeus yhdenvertaiseen elämään

Vammaispolitiikan yleinen tavoite on vammaisen henkilön oikeus yhdenvertaiseen elämään muiden henkilöiden kanssa. Vammaisuuden huomioon ottaminen ympäristöä ja palveluja suunniteltaessa voi parantaa palvelujen toimivuutta kaikkien käyttäjäryhmien osalta. Vammaisen henkilön elinympäristöön kohdistuvilla toimenpiteillä ja palvelujen joustavuuden ja saavutettavuuden kehittämisellä ei tietenkään voida poistaa kaikkia vammaisuuden aiheuttamia haittoja tai esteitä. Yksilöllisten toimintaedellytysten parantamiseksi tarvitaan myös vammaisen ja hänen perheensä tukemiseksi palveluja ja tukitoimia.

Vammaispalvelulain nojalla järjestettäviä palveluja ovat kuljetuspalvelut, tulkkipalvelut, palveluasuminen, sopeutumisvalmennus ja kuntoutusohjaus. Tukitoimina vammaispalvelulain mukaisesti korvataan kustannuksia, jotka aiheutuvat henkilökohtaisen avustajan palkkauksesta, ylimääräisistä vaate- ja ravintokustannuksista, päivittäisissä toiminnoissa tarvittavien välineiden, laitteiden ja koneiden hankkimisesta sekä asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta.

Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnassa keskeisenä on lupahallinto. Ympärivuorokautinen yksityinen sosiaalipalvelujen tuottaminen, esimerkkinä tehostettu palveluasuminen vammaisille, tarvitsee ennen toiminnan käynnistämistä aluehallintoviraston luvan.

Sosiaalihuoltolaki (710/1982)
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987)
Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (603/1996)
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992)
Valtion säädöstietopankki

Yhteyshenkilöt:

Satakunta ja Varsinais-S uomi: 
yksikön päällikkö, sosiaalihuollon ylitarkastaja Pirkko Pakkala, p. 0295 018 099

Sähköpostiosoite on: etunimi.sukunimi(at)avi.fi 

Takaisin | Tulosta sivu