26.06.2007

Tornio-Muoniojokiseuran lohiseminaari Kolarissa 26.06.07

Puolen Suomen vapaa-ajankalastajien järjestöjen sekä Lapin ja Kainuun maakuntien lohiadressiin on kerännyt yli 22 000 allekirjoittajaa. Lohiadressin allekirjoittajat vaativat Suomen hallitusta lopettamaan tempoileva lohipolitiikkansa, palauttamaan vuosien 1996-97 lohen meripyynnin aikarajoitukset Itämerellä sekä turvaamaan lohi- ja taimenkantojen tulevaisuus erityisellä vaelluskalalailla.

Myös Ruotsissa on herätty. Sikäläiset tunnetut rock-muusikot ovat yhdessä Ruotsin vapaa-ajankalastajien järjestön kanssa julkaisseet levyllisen rock-musiikkia. Äänitteen tarkoituksena on kiinnittää huomiota Itämeren jatkuvasti huononevaan tilanteeseen. Levyn tuotto menee osin kalatutkimukseen ja osin tuotolla ostetaan lohirysiä ja muita kiinteistä pyydyksiä pois vedestä Norrlannin lohijokien edustoilta. Kampanjan nimi on ”Ge fan i våra vatten ”, mikä tarkoittanee vapaasti suomennettuna  -  veisataan viis vesistämme.

Lapin liiton hallinnoima lohirahasto Suomen puolella on viime vuodet ollut samalla asialla kuin nyt Ruotsin rokkibändit. Kun valtiovallan toimet lohikantojen suojelemiseksi ovat olleet sitä, mitä ovat olleet, rahaston keräämillä varoilla on ostettu pyydyksiä Perämereltä. Lohirahasto on saanut näkyvää tukea politiikoilta, medialta ja yrityksiltä. Tänä kesänä lohirahasto päätti kalastajille maksettavien korvausten asemasta satsata kalastusmatkailun kehittämiseen. Lohirahasto haluaa tukea niitä merialueen ammattikalastajia, jotka haluavat siirtyä ammattikalastajista kalastusmatkailuyrittäjiksi.

Matti Vanhasen johtama uusi hallitus on sisällyttänyt ohjelmaansa lohipolitiikan uudistamisen. Hallitus aikoo viedä loppuun Tornion-Muonionjoen kalastussääntöneuvottelut ja uudistaa  lohiasetuksen. Niin ikään hallitus aikoo valmistella kalastuslain kokonaisuudistuksen.

Suomen ja Ruotsin neuvottelut Tornionjoen kalastussäännön uudistamisesta kariutuivat toissa talvena, kun Suomen hallitus ei hyväksynyt neuvoteltua uutta sääntöä.  Täällä Väylänvarressa uusi sääntö oli herättänyt voimakasta vastustusta.

Tämän jälkeen sain edellisen hallituksen maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojalta tehtäväksi kartoittaa muutostarpeet ja käynnistää keskustelut Ruotsin viranomaisten kanssa.  Ministeri asetti työryhmän, jossa oli edustettuina kaikki tahot jokivarren kalatalousyhteisöistä ammattikalastajiin sekä eri viranomaistahoihin.  Työryhmä kokoontui kolme kertaa ja tarvittavien muutosten sisällöstä vallitsi varsin suuri yksimielisyys. Myös Ruotsin puolen Tornionjokilaakson kunnat kannattivat muutoksia. Vain ammattikalastajia edustanut työryhmän jäsen ja maa- ja metsätalousministeriön ammattikalastusasioita hoitava ylitarkastaja jättivät eriävän mielipiteet työryhmän esityksiin. Kummankin mielestä kalastussääntö olisi nähtävästi pitänyt hyväksyä sellaisena kuin se oli neuvoteltu. Tämä vaihtoehdon Suomen hallitus oli kuitenkin jo kertaalleen torjunut.

Työryhmän ehdotukset lähetettiin Ruotsin silloiselle maa- ja metsätalousministerille, mutta Ruotsin eduskuntavaalit olivat liian lähellä, eikä ministeri halunnut enää ottaa kantaa asiaan. Vaalien jälkeen valta vaihtui ja tuli uusi ministeri. Myös Ruotsissa haluttiin selvittää, mitä mieltä alueen väestö on kalastussäännöstä. Tätä tehtävää varten Ruotsin ministeri asetti viime talvena selvitysmiehen, jonka tehtävä on vielä kesken.

Suomen hallituksen uusi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila haluaa hoitaa Tornionjoen kalastussääntöneuvottelut kunnialla päätökseen. Hänen esityksestään valtioneuvosto asetti pari viikkoa sitten virallisen neuvotteluvaltuuskunnan Ruotsin kanssa käytäviä keskusteluja varten. Valtuuskunnan puheenjohtajana on maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan valtiosihteeri Jouni Lind. Valtuuskunnalla on ollut yksi kokous. Tämän enempää asiassa ei ole tapahtunutkaan.

Olennaista olisi saada mahdollisimman pian Ruotsin kanta, mitä mieltä siellä ollaan työryhmän kaavailemista muutoksista ja toisaalta Tornionjoen tällä puolen olisi tärkeää tietää, mitä ruotsalaisten oma selvitysmies ehdottaa.

Suomen työryhmä on esittänyt joukon teknisluontoisia tarkistuksia jokikalastukseen. Isommat ja periaatteellisemmat liittyvät merikalastukseen jokisuulla. Ruotsin puolella tällä hetkellä voidaan muun kuin lohen pyynti jokisuulla aloittaa jo kesäkuun 11. maa- ja metsätalousministeriön erikoisluvalla ja ulompana merellä jo kesäkuun 1. päivänä. Ruotsin sääntöjen mukaan lohen pyynti on laillista ulompana merellä 19.6. alkaen ja jokisuulla heinäkuun 3. päivästä alkaen. Suomessa kaiken kalan kalastus komission alueella alkaa heinäkuun 3. päivä.

Työryhmä katsoi, että kalastus olisi aloitettava samaan aikaan molemmissa maissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että Ruotsin puolellakaan ei muun kalan pyynnin nimellä tapahtuvaa merikalastusta sallittaisi ennen heinäkuun 3. päivää. Lisäksi työryhmä haluaisi pitää kalastussäännön voimassa yhtä laajasti Haaparannan saaristossa kuin voimassa olevassa säännössä. Työryhmä suhtautui myös kielteisesti eväleikatun istutuslohen vapaaseen pyyntiin, koska Suomessa ei istutuslohien eväleikkausta ole otettu käyttöön ja lähimmät Ruotsin puolet alueet, joissa menetelmää käytetään, ovat Tornionjoesta kaukana.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen saalistilastojen mukaan Itämeren lohisaalis putosi viime kalastuskaudella kolmanneksen verrattuna edelliseen kesään. Tornion- ja Muonionjoilla saaliit laskivat puoleen edellisvuodesta. Tornionjoen Suomen puoleisesta vesistöstä kalastettiin viime vuonna 11 600 kiloa eli noin 1500 lohta.

Lohen väheneminen näkyy myös saaliskiintiössä. Missään Itämeren maassa lohikiintiötä ei saatu kalastettua täyteen.

Lohenpoikasmäärät olivat Tornionjoessa edelleen korkeat. Lohen poikastuotanto on pysynyt hyvänä lähes vuosikymmenen ajan. Tornionjoki on Itämeren tuottoisin lohijoki ja sieltä on peräisin yli kolmannes Itämeren luonnonlohista.
Tutkijoiden mukaan poikaset eivät kuitenkaan selviä meressä, vaan niitä kuolee runsaasti syönnösvaelluksella Itämeren pääaltaalla. Tästä johtuen aikuisten lohien määrä on ollut jatkuvassa laskussa.

Kun tähän lisätään, että istutettujen lohenpoikasten selviytyminen meressä on ollut monin verroin heikompaa kuin luonnonlohen poikasten, voidaan vain todeta, että mittavista poikasistutuksista ei ole saatu tavoiteltua vahvistusta Itämeren lohisaaliisiin. Jo usean vuoden ajan suurin osa Itämerestä pyydetystä lohesta on ollut luonnonlohta, jonka määrä koko ajan laskee.

Tutkijoilta ei ole saatu vastausta siihen, mistä lohen väheneminen johtuu. Se kuitenkin tiedetään, että ihminen voi vaikuttaa kalakantoihin kalastuksen rajoituksilla.

Lohen meripyynnin rajoittamista puoltavat kaikki lohikantojen suojeluun liittyvät näkökohdat. Jos Lipposen hallitus ei olisi rajoittanut meripyyntiä lohiasetuksilla vuosina 1996-1997, ei Tornionjoessa olisi sellaista vahvaa poikaskantaa kuin nyt.
Vaelluskaloille arvokkaiden jokien suuosien meripyynnin rauhoituksista sekä Suomen että Ruotsin kannattaisi ottaa oppia Norjasta.  Norjassa ymmärretään, että lohi ei ole ruokaa, vaan elämys, joka voidaan myydä hyvään hintaan matkailukalastajille ja vahvistaa siten maaseudun elinvoimaa.

Itämeren villilohen poikastuotannosta vastaavat pääosin Ruotsi ja Suomi, joiden alueella on poikastuotannon kannalta tärkeimmät joet, Tornionjoki ja Kalix. Suomi ja Ruotsi voivat kansallisilla päätöksillä vaikuttaa, miten turvata lohen pääsy kutujoilleen. Valitettavasti kummaltakin valtiolta on toistaiseksi puuttunut selkeä yhteinen tahto tehdä asian hyväksi tarvittavat päätökset.

On pakko kysyä, voidaanko vaelluskalakantojen tulevaisuus enää jatkossa jättää Itämeren rantavaltioiden päätettäväksi vai pitäisikö lohen suojelusta päättää EU:ssa? Villilohen nousun turvaamiseksi tarvitaan meripyynnin rajoittamista. Myös kutuvaltioperiaate olisi saatava hyväksytyksi EU:n piirissä. Silloin kalastuksen painopiste siirtyisi sinne, missä kala tuotetaankin. Mikäli Itämeren villilohen suojelusta päätettäisiin EU:n tasolla, ammattikalastajille voitaisiin korvata ansiomenetykset EU:n kalatalousra hastosta. Joka tapauksessa villilohen tilanne näyttää nyt niin huonolta, että kiireellisiä kansallisia toimia tarvitaan. Suomen hallituksen olisikin palautettava vuoden 1996-97 lohiasetuksen rajoitukset merikalastuksen osalta voimaan jo ensi kalastuskaudelle.

Lohi ja lohipolitiikka näyttävät aina herättävän ristiriitoja. Vastarinta on myös aina helppo nostattaa, kun puolustetaan omaa reviiriä. Vanhastaan Peräpohjolassa on lohen takia lähdetty usein käräjille ja siellä on taisteltu joko toisia kalastajia vastaan tai valtiota vastaan. Ristiriitoja on turha kiistää, mutta ratkaisujakin tarvitaan. Pian saattaa nimittäin edessä olla aika, jolloin ei olekaan, mistä kiistellä. Nimittäin sitä villilohta Itämeressä.

Takaisin | Tulosta sivu